Kuukausi Sambiassa: Lihasvoimalla toimiva porakone oviasennukseen

Perjantai, viikon viimeinen työpäivä, töitä on vielä jäljellä ja maanantaina pitäisi kaiken olla valmista, kun luovutamme dry toiletit Nakatindin koulun käyttöön. No ei muuta, kuin aamupala huiviin ja työmaata kohti. Tänään olikin vapaata puuronkeittäjillä, koska ryynit olivat loppu. Kanamunia kattilaan ja leipää sekä kahvia. Yöllä jyrisi taas ukkonen ja satoi ihan saavista, niin nukkuminen jäi 2-3 tuntiin no jaksaa jaksaa.

Työmaalle saavuttuamme tarkistimme taas oliko tullut vaurioita. Tänään ei ollut tullut vaurioita niin ei tarvinnut aloittaa korjauksilla. Työvaiheita tänään oli tarjolla yltäkyllin kaikille mm. portaiden tasoitusta, virtsaputkien asennusta, tuuletus viemäreiden asennusta, maalausta sekä ovien asentamista. Ovet olivatkin sitten ihan oma tarinansa...

Jakauduimme tasaisesti eri työvaiheisiin. Antti keskittyi Imangan kanssa putkitöihin ja Jimi aloitti massan teolla ja jatkoi maalauksella Villen kanssa. Janne asensi tuuletusviemäreitä sekä maalasi lopuksi.

Perttu ja minä asensimme ovet. Eilisen ovikorjauksen jälkeen ajattelimme, että tänään onkin sitten helppo asentaa ovet paikoilleen, mutta turha luulo! Aloitimme nostamalla ovet "hollille" ja merkkaamalla lukitussalvan paikan niin huomasimme, että niitä oli vaan kaksi kappaletta ja tarvitsimme niitä tietysti neljä, koska sisä- ja ulkopuoli tarvitsee tietysti oman. No Andrew passitettiin kaupoille ja siinä samassa huomasimme, että tarvitsemme myös porakoneen ja rautasahan. Perttu soitti Andrewille lisäpuutteista. No maalailimme odotellessa sekä putsailimme paikkoja.

Andrew ja Mr. True tulivat niin me olimme intoa piukassa uudestaan jatkamaan oviprojektiamme. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui sitten semmoinen pieni asia kuin sähkö... Sähköpistorasian paikka olikin vähän kauempana ja vaikka Andrew kävi keräilemässä lisää jatkoroikkia niin ei vaan riittänyt. No sitten ovenkarmeihin saimme tehtyä reiät vasaralla ja naulalla sekä ristipää ruuvimeisselillä. Täällä on vaan pakko ratkaista eteentulevat ongelmat jotenkin, että homma etenee.

Teräskarmeihin saatuamme reiät seuraavaksi sitten oveen. Porakoneeseen 6 mm terä ja sitten vaan istukasta pyörittämään prkl.. Suomalainen sisu! periksi ei anneta ja reiät tehtiin. Sitten asensimme lukkosalvat paikoilleen. Tämän jälkeen ovet käsiteltiin vedenkestävällä lakalla. Olihan savotta.. Minulla on porakone, mutta ei voi käyttää. Tämä osoitti kyllä taas tämän projektin haastavuuden. Tästäkin me selviydyimme.

Maalauksen loppuvaiheessa taiteilija päästettin estradille ja tähän blogikirjoitukseen ei valmista tuotosta saada vaan sitten maanantain blogikirjoitukseen.

Olimme sopineet YCTC koululle menosta aiemmin ja siirryimme sinne meidän tuliaistemme kanssa. Koulun rehtori oli meitä vastassa ja tervehti iloisesti meitä kaikkia saapuessamme koululle. Keskustelimme yhteistyökuviosta ja kerroimme hänelle, että Tredun osalta jatkosta ei ole tietoa. Rehtori toivoi kovasti, että jatkoa tavalla taikka toisella pystyisimme jatkamaan. Vaihdoimme kuulumisia ja lähdimme katsomaan vuosi sitten rakentamaamme dry toiletia. Siellähän se oli ja hyvin säilynyt.

Perttu esitteli laukun sisältöä ja rehtori nyökkäili tyytyväisenä näkemäänsä. Kiitokset Lahtisen Mikalle tästä. Näiden vihkojen ja kynien tarve on täällä arkipäivää. Todella tarpeeseen menevät nämä meidän tuomat tarvikkeet. Asianmukaiset kättelyt, kuten tälläisiin tilanteisiin kuuluu. Rehtori saatteli meidät autolle ja hyvästeli meidät, sekä toivoi näkevänsä meidät uudestaan. Toivottovasti näin tapahtuisi.